Mikä Uudenmaan erillisratkaisu? 

Antti Rinteen hallitus on suunnitellut toteuttavansa sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen perustamalla itsehallinnollisia alueita, eli maakuntia, vastaamaan sote-palveluista. Maakuntia on tarkoitus perustaa 18. Uudenmaan tilanne poikkeaa kuitenkin muista maakunnista, sillä täällä harkitaan pääkaupunkiseudulle niin sanottua erillisratkaisua, jossa pääkaupunkiseudun kunnat eivät olisikaan mukana Uudenmaan sote-maakunnassa. 

Aikaa erillisratkaisun syntymiselle on näillä näkymin vuoden 2019 loppuun saakka. Työ alkaa elokuussa sosiaali- ja terveysministeriön järjestämällä keskustelutilaisuudella, johon kutsutaan Uudenmaan 26 kunnan virka- ja luottamusmiesjohtoa ja esimerkiksi alueen pelastusjohtajat sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) edustajia. Kutsuttavia on noin 200 henkilöä. Keskustelutilaisuuden jälkeen erillisratkaisua aiotaan työstää ministeriön ja Uudenmaan kuntien yhteistyönä. 

Uudenmaan erillisratkaisun taustalla on hallitusohjelma, jonka kirjauksen mukaan hallitus ”selvittää Uudenmaan, pääkaupunkiseudun tai Helsingin alueen erillisratkaisun yhteistyössä alueen kaupunkien ja kuntien kanssa vuoden 2019 loppuun mennessä”. 

Mitä erillisratkaisu tarkoittaisi sote-järjestöille? 

Koska vielä ei tiedetä, millainen Uudenmaan erillisratkaisusta tulisi – tai tuleeko sellaista lopulta ollenkaan – on mahdotonta arvioida sen vaikutuksia alueella toimiviin järjestöihin.  

Rinteen hallituksen suunnitelmissa maakunnat ovat nimenomaan sote-maakuntia, joiden tehtävät liittyvät sote-palveluihin ja pelastustoimeen. Näin ollen on tärkeää, että ne tekevät suunnitteluvaiheesta asti laajaa yhteistyötä sote-järjestöjen kanssa.  

Uudellamaalla on monia järjestöjä, joiden toiminta-alue on koko maakunta. Mikäli päädytään erillisratkaisuun, jossa pääkaupunkiseutu on erillään muusta maakunnasta, on huolehdittava yhteistyön ja yhdyspintojen toimivuudesta. Se, että koko Uusimaa ei välttämättä ole yhtä ja samaa sote-aluetta, ei saa heikentää sote-järjestöjen mahdollisuuksia toimia alueella. 

Uusimaa on laaja ja väkirikas maakunta, jolla on myös omia erityispiirteitään. Paikalliset sote-järjestöt vastaavat tarkasti juuri oman alueensa tarpeisiin. Järjestöissä onkin korostettu, että paikallistuntemus on tärkeää myös ”leveämmille hartioille” perustuvassa sote-mallissa. Pelkona on ollut, että liian suuri maakunta jäisi kaukaiseksi eri alueiden arjesta, eikä esimerkiksi paikallisesti todella merkittävää työtä tekevää järjestöä tunnistettaisi rahoitusta jaettaessa tai yhteistyökumppaneita haettaessa. Erillisratkaisu, jossa maakunta on jakautunut pienempiin osiin, saattaisi omalta osaltaan helpottaa paikallistuntemuksen säilymistä sote-palveluissa.  

Kysymykset maakunnan ja sote-järjestöjen yhteistyöstä ja järjestöjen toimintaedellytyksistä Uudellamaalla sekä vastaamisesta alueellisesti oikeisiin tarpeisiin ovat suuria. Ne on ratkaistava tavalla tai toisella riippumatta siitä, tuleeko Uudellemaalle erillisratkaisua vai ei. Ratkaisut kysymyksiin pitää hakea sen mukaan, mihin lopputulokseen vuoden lopussa on tultu.