Vapaaehtoistoiminta on perinteisesti koettu yhtenä äärimmäisen altruismin eli epäitsekkään, pyyteettömästi toisen edun edelle asettamisen ilmentymänä. Vapaaehtoistoiminta koetaan itselle mielekkääksi toiminnaksi ja se on yksi tapa vaikuttaa toisten elämään hyväksyttävällä ja arvostetulla tavalla. Vapaaehtoistoimija saa tyydytystä tekemästään työstä ja kokee toisen auttamisen tai tukemisen itselleen hyödylliseksi. Tutkimusten mukaan vapaaehtoistoimintaan osallistuvien määrä on kasvanut vuosien varrella ja toiminta on monipuolistunut. 

Vapaaehtoistoiminta on kuulunut suomalaiseen yhteiskuntaan yhtenä tärkeänä kansalaistoiminnan osana. Tätä toimintaa koordinoidaan monissa järjestöissä ja vapaaehtoistoiminta onkin usean järjestön perustoimintaa.  Koordinointiin tarvitaan resursseja, jotta vapaaehtoisten koulutus ja heidän jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan huolehtiminen sekä toiminnan kehittyminen onnistuisi. Ilman vapaaehtoistoimintaa moni asia olisi jäänyt tekemättä ja moni yksinäinen auttamatta. 

Kaikki vapaaehtoistoiminta ei ole järjestöjen koordinoimaa toimintaa.  Vapaaehtoistoiminta voi myös olla enemmän tai vähemmän organisoitua kuntien, erilaisten yhteisöjen, urheiluseurojen tai yksittäisten henkilöiden järjestämää lyhytkestoista (esim. pop up-toiminta) tai pitkäkestoista toimintaa. Toiminnan monimuotoisuus on hyvä asia, koska yhteiskunnan heikoimmat, yksinäisimmät ja eniten apua kaipaavat voivat jäädä sivuun, jos nopeasti tai ketterästi toteutettavaa vapaaehtoistoimintaa ei olisi. 

Kansainvälinen vapaaehtoistoiminnan teemapäivä on 5.12 ja tällöin onkin hyvä aika miettiä jokaisen omaa mahdollisuutta osallistua vapaaehtoistoimintaan. Moni meistä ei edes välttämättä tunnista sitä, että on osallistunut vapaaehtoistoimintaan, vaan se on ollut yksi osa omaa vapaa-aikaa ja itselle mieleisiä tehtäviä. Varsinkin kiristyneen taloudellisen tilanteen ja koronapandemian muiden välillisten tai välittömien vaikutusten vuoksi yhä useampi meistä on erilaisen avun ja tuen tarpeessa. 

Mikä olisikaan parempi jouluteko, kuin osallistua omien resurssien mukaan johonkin vapaaehtoistoimintaan, tai keksiä oma tapa auttaa lähimmäistä? Toisten pyyteetön auttaminen on parasta sielunhoitoa ja siinä voittavat sekä auttaja että autettava. Vaikka tämän hetken todellisuuteen kuuluvat kasvomaskit ja turvavälit, niin yritetään kuitenkin tehdä enemmän tekoja, joista on iloa lähimmäisille ja meille itsellemme.  

Pidetään huolta toisistamme <3  

Lea Tasala  

Kumaja-kumppanuusverkosto